Yllätin itseni miettimästä, millaista asemaa tietokoneet näyttelisivät elämässäni tänään, jos Amigaa ei olisi koskaan julkaistu tai se ei koskaan olisi ollut osa elämääni.
Ensimmäinen "järkevän aikuisen" ajatus tietysti on, ettei tietokoneilla voi olla sellaista vaikutusta meihin, tai ei ainakaan saisi olla. Tietokoneiden pitäisi olla vain työkaluja tai viihteen välineitä, muttei missään nimessä mitään enempää. Tunteellista suhtautumista tietokoneisiin helposti oudoksutaan, jopa paheksutaan. Uskaltaudun olemaan eri mieltä.
Kun Amiga ilmestyi vuonna 1985, olin peruskoulun toisella luokalla enkä omistanut vielä lainkaan tietokonetta. Olin kuin kuka tahansa pikkupoika, pelasin jääkiekkoa ja jalkapalloa paikallisessa juniorijoukkueessa ja kinusin vanhemmiltani jonkin sortin videopeliä television jatkeeksi.
Muutimme vuotta myöhemmin toiselle, varakkaammalle paikkakunnalle, jossa tietokoneet olivat tulossa jo kovaa vauhtia kouluihin ja uusilla kavereillakin oli kotimikroja. Commodore 64 oli vielä silloin päivän sana, vaikka tietokonelehdistö jo kirjoittelikin jostain Amigasta. Haaveeni videopelistä alkoi kypsyä tietokoneen kaipuuksi.
Jouluna 1986 sain viimeinkin upouuden Commodore 64:n, jossa oli peräti levykeasema. Vaikka pelit tietysti veivätkin aluksi mukanaan, pääsi toinenkin kärpänen puraisemaan. Innostuin virittelemään alkeellisella basicilla kaikenlaista ja myöhemmin hankin koneeseen lisämoduulin, jolla sain lisää ominaisuuksia basic-tulkkiini ja ikkunoiden käyttöliittymän.
Kuusnelonen ei kuitenkaan antanut minulle oikein riittävää pohjaa kypsytellä tietokoneharrastustani, eikä siihen ikä tai aikakaan vielä olleet aivan suotuisia. Kaikki kuitenkin muuttui pysyvästi, kun joskus keväällä vuonna 1988 pöydälleni kannettiin Amiga 500.
Tulevien vuosien aikana Amiga muutti tietokoneharrastuksessani kaiken. Amiga ei tietenkään ollut ainoa syy harrastukseni kasvuun mutta hyvin merkittävä kuitenkin. Vaikka pelit olivat tietysti komeita, koneen pinnan alta paljastui jatkuvasti lisää piirteitä, jotka veivät mielenkiintoni aivan uusille urille. Parin vuoden päästä en pelannut enää lainkaan, vaan tietoliikenne, koodaaminen ja hiljalleen myös käsite Amiga alkoivat upota.
Läheltä kuitenkin piti, ettei käynyt toisin. 90-luvun alussa PC alkoi pönkittää todella vahvasti asemiaan, ja kavereiden sekä ennen kaikkea uusien pelien perässä olisin hyvin helposti voinut vaihtaa maisemaa, ennen kuin Amiga varsinaisesti olisi löytänyt perille. Olin vielä sen verran nuori, etten aivan ymmärtänyt, kuinka ainutlaatuisen palan tietokonehistoriaa olin saanut eteeni.
Mutta Amiga pysyi ja silmäni aukesivat asioille, joita ehkä vasta nyt osaan todella arvostaa. Nykyisin niin selvät käsitteet kuten moniajo, graafinen käyttöliittymä ja myös vähemmän selvät kuten tehokkuus ja vakiintuneen kyseenalaistaminen ovat sanelleet mielestäni hyvin tervettä suuntaa siihen tapaan, jolla suhtaudun tietokoneisiin.
En tiedä, olisinko koskaan innostunut samalla tavalla tietokoneista, jos inspiraationi lähde olisi ollut jokin toinen. Amiga on kuitenkin ollut niin vahva vaikutin ja tuonut minut niin mielenkiintoisten asioiden ääreen, että on vaikea kuvitella, olisiko esimerkiksi PC:stä ollut samaan. Vai olisinko ehkä ajautunut alalle tekemään töitä ilman todellista tunnetta?
Nykyisin opiskelen tietojenkäsittelytiedettä, kirjoitan freelance-pohjalla tietokonelehteen pääasiassa aivan muista aiheista kuin Amigasta, mutta silti palanen Amigan luomaa tapaa mieltää tietokoneet on jatkuvasti mukana. Amiga on myös tuonut ihmisläheisen näkökulman tietokoneisiin, sillä sellainen näkökulma on olemassa muutenkin kuin nörttikulttuurin muodossa.
Tietokone voi ja saa olla enemmän kuin vain työkalu. Tietokoneet voivat yhdistää ihmisiä muutenkin kuin tiivistämällä ja helpottamalla kommunikaatiota. Tietokoneesta saa ja pitääkin olla innoissaan. Tietokoneet eivät myöskään ole yhdestä muotista, vaan todellinen innovaatio voi tulla yllättävistäkin suunnista, kunhan sen vain on valmis vastaanottamaan.
Uskon, että Amigan ansiosta osaan olla huomattavasti avoimempi ja vastaanottavaisempi tietokoneiden ja tietokonekulttuurien eri muodoille kuin olisin muuten. Jopa kaikki Amigan vaikeuksien luomat lieveilmiöt ovat osaltaan muokanneet ajatusmaailmaani yhä suvaitsevampaan suuntaan. Uskon, että tuo avoimuus on avain tulevaisuuteen. Mikä tärkeintä, se innostuksen kipinä on edelleen tallella, kaikkien vuosien jälkeen.
Jopa suurten yritysten visionäärit ovat ennustaneet perinteisen tietokoneen väistyvän uudenlaisten informaatioratkaisujen tieltä. Tämä muutos tulee esitettyjen näkemysten mukaan muuttamaan ratkaisevasti kuvaa, joka meillä on tietokoneista ja tapaa, jolla tietokoneet vaikuttavat jokapäiväiseen elämäämme.
Olen avoin tälle ajatukselle, sillä olen nähnyt ja kokenut, mitä todellinen innovaatio on. Olen myös kivuliaan tietoinen siitä, että muutos voi vielä epäonnistua, sillä aina todellinen innovaatio ei kulje käsi kädessä kaupallisen menestyksen kanssa. Mutta missä olisimmekaan ilman tuota todellista innovaatiota?
Ilman rohkeutta ajatella itse, ilman tahdonvoimaa yrittää ja ilman uskallusta hypätä tuntemattomaan emme koskaan olisi saavuttaneet mitään. Aina on niitä, jotka vastustavat muutosta, jotka eivät ole valmiita näkemään tai uskomaan, mutta minä olen valmis ainakin uskomaan siihen mahdollisuuteen, että vastaus parempaan löytyy juuri sieltä mistä emme ole keksineet tai halunneet etsiä.
Todellisessakin innovaatiossa piilee kuitenkin takertumisen vaara. Myös mullistavien keksintöjen täytyy uusia nahkansa aika ajoin, tai muuten kerran niin kaunis ja lupaava keksintö onkin pian esteenä tuleville. Amiga oli 80-luvulla aikansa etevin kotitietokone, ja se olisi ansainnut paljon enemmän arvostusta osakseen, mutta siihen mielikuvaan ei pidä jumiutua.
Siinä missä 80-luvun Amiga mullisti omalla kohdallani ja niin monen muun kohdalla tavan ajatella tietokoneita, 2000-luvun Amiga saattaa taas kerran uudistaa kaiken. Vanhasta tekniikasta on luovuttava, mutta mukaan sopii ottaa se kipinä, se tunne. Se uuden löytämisen ilo, kaipuu paremmasta. Viimeinen erämaa ei ehkä sittenkään ole avaruus, vaan niitä erämaita löytyy monesta asiasta paljon lähempää.
Olen valmis myös uskomaan, että ehkä sen mullistuksen tuo joku muu kuin Amiga. Vaikka Amiga onnistui kiinnittämään huomioni 80-luvulla, ei se ole ollut ainoa mullistus tietokoneiden maailmassa, eikä se toivottavasti ole viimeinen muutoksen lähettiläs tulevaisuudessakaan. Ehkäpä seuraava suuri asia tulee IBM:n laboratorioista tai jostain. Tärkeintä ei ole takertua nimeen vaan ideologiaan ja ajatukseen paremmasta.
Aina on tilaa todelliselle innovaatiolle, myös tietokoneiden maailmassa. Kiitän kaikesta sydämestäni alkuperäisen Amigan tekijöitä siitä, että ymmärrän tämän. Uusin, kaunein ja paras ei välttämättä ole Designed for Windows, eikä edes Powered by Amiga. Sillä vaikka olisin väärässä, että jossain pisteessä emme yksinkertaisesti enää voi keksiä mitään todella uutta, en haluaisi elää uskoen sitä, vaan tavoittelisin mieluummin jotain vieläkin parempaa.
Kun saan käsiini uuden Amigan tai mikä se sitten ikinä onkaan, joka toteuttaa seuraavan suuren tietokonemullistuksen, ja lähden heti etsimään uusia käyttötarkoituksia ja -tapoja, tyytymättä siihen mitä paketista saan, tiedän olevani oikealla alalla.
Teillä jokaisella on toivottavasti oma erämaanne, joka odottaa löytäjäänsä - yhä uudelleen ja uudelleen.
Scooter laulaa: "The chase is better than the catch."
Niinpä.
Viime numerossa loimme huolestuneen katseen Saku-lehden tulevaisuuteen, jonka vaarana on jäädä yhdistyksen muun toiminnan jalkoihin. Jälleen kerran pyysimme lisää apua teiltä, hyvät lukijat, ja ilokseni voin todeta, että olette ottaneet sanamme tosissanne ja tarjonneet runsain mitoin apuanne. Toivottavasti lopputulos on kaiken sen työn arvoinen.
Myös henkilökohtaisesti olen ohjannut voimavarojani Saku-lehden tukemiseen sekä kirjoittamalla itse että käyttämällä yhteyksiäni uusien artikkelien haalimiseen. Haluankin nyt erityisesti kiittää niitä henkilöitä, jotka vastasivat ehdotuksiini innostuksella ja mielenkiintoisilla artikkeleilla. Tiedän, että teillä on ollut kiireitä siinä missä minullakin, mutta siitä huolimatta olette jaksaneet panostaa lehtemme tekemiseen.
Kiitos myös Risto Mäki-Petäykselle ja Terho Henrikssonille, jotka ovat ottaneet vastaan kaksi pitkään avoinna ollutta vakituista toimittajan paikkaa: HTML- ja uutistoimittajan tehtävät. Sitoutuminen uuteen haasteeseen on harvoin helppoa, joten pidän suuressa arvossa uskallustanne yrittää ja mielenkiintoanne tuoda uusia, raikkaita tuulia vastaanottamallenne vastuualueelle. Onnea matkaan! Lisää Riston ja Terhon tehtävistä artikkelissa "Uusia toimittajia Saku-lehdelle".
Kaikkein suurin kiitos kuuluu kuitenkin niille oma-aloitteisille lukijoillemme, jotka ovat vastanneet yleiseen pyyntöömme kirjoittaa ja ovat kirjoittaneet itse keksimistään aiheista. Yhdistyksen aktiivihenkilöt eivät mitenkään kykene juoksemaan kaikkien aiheiden perässä ja hakemaan niille kirjoittajia, joten tämä on lehden monimuotoisuuden ja elinvoiman kannalta aivan ensiarvoisen tärkeää. Kiitos! Toivottavasti jaksatte kirjoittaa jatkossakin.
Kiitos myös aina ahkeralle päätoimittajallemme, Anu Seiloselle. Ilman hänen panostaan ei minun koordinointityölläni tai teidän artikkeleillanne olisi lähellekään niin suurta merkitystä, sillä tulokset eivät tavoittaisi ketään. Autetaan häntä tekemään hyvää työtä jatkossakin toimittamalla lehteä varten runsaasti hyviä juttuja riittävän ajoissa.
Lopuksi kiitos Suomen Amiga-käyttäjät ry:n istuvalle hallitukselle, joka on onnistunut ylläpitämään ennätysaktiivista kommunikaatiokevättä. Olemme kokoontuneet jo kaksi kertaa pikkujoulujen jälkeen ja sähköposti kulkee päivittäin. Tulevaisuuden varalle on paljon hienoja suunnitelmia, mm. kotisivujen uudistamisen ja Saku 99 -tapahtuman saralla. Vihjeitä hallituksen toimista voi nuuskia lehdessä julkaistuista kokousmuistioista.
Jottei kirjoitukseni menisi pelkäksi lehden hehkuttamiseksi ja kiitosten jakeluksi, iloisena uutisena kerrottakoon vielä, että tämän lehden myötä julkistamme vihdoinkin myös virallisesti ensimmäiset suunnitelmamme Saku 99 -tapahtuman osalta. Tärkeimpänä niistä tietysti tapahtuman lukkoon lyöty paikka ja päivämäärä: Saku 99 kerää Suomen Amiga-kansan tiedekeskus Heurekaan Vantaalle lauantaina 4. syyskuuta 1999 kello 12-18. Tervetuloa!
Lisäksi Saku-CD-ROM-levyn ensimmäistä painosta on taas kevään ajan saatavilla edulliseen 30 markan hintaan (+ postikulut). Rompun tuotto käytetään Saku 99 -tapahtuman rakentamiseen! Lisätietoja artikkelissa "Suomen Amiga-käyttäjät ry:n alkuvuoden tiedotteet". Seuraa ilmoitteluamme myös kotisivuillamme (http://batman.jytol.fi/~saku/ tai http://tzimmola.tky.hut.fi/saku/) ja Sakunetissä.
Pallo pyörii nyt, pidetään se liikkeessä!